Nopeasti toteutettava sote-uudistus

 

Sipilän hallituksen eron ja sote-uudistuksen kaatumisen jälkeen on esitetty monenlaisia sekä poliittisia, että asiantuntijalausuntoja miten seuraavalla eduskuntakaudella 2019-2023 sote-uudistuksia tulisi viedä eteenpäin. Keskeisimpiä argumentteja ovat olleet, että uudistuksia tulee ns. pilkkoa pienempiin osiin ja välttää ns. megauudistukset. Lisäksi esille on noussut laajasti näkemys sote-uudistuksen parlamentaarisesta valmistelusta ja siitä, että jo tehtyä selvitystyötä tulee hyödyntää jatkossakin. Edellä todetut seikat ovat eittämättä perusteltuja ja huomioon otettavia tulevalla hallituskaudella. Asiantuntijat ovat nostaneet esille myös tärkeän vaikuttavuusarvioinnin.

​

Tässä nyt esitetyssä sote-mallissa lähtökohtana on, että uudistukseen ei kytketä muita uudistuselementtejä jotta uudistus saadaan vuosien yrityksen jälkeen ns. maaliin. Näin ollen uudessa mallissa keskitytään ainoastaan terveyspalveluihin jotta kokonaisuus olisi hallittavissa ja läpivietävissä.

​

Lähtökohtana on, että terveyspalveluiden järjestämisvastuusta vastaavat nykyiset sairaanhoitopiirit ja sosiaalitoimen tehtävät jäävät kuntiin. Tuottamisvastuusta vastaavat sekä sairaanhoitopiirien laajan päivystyksen sairaalat, että kunnissa toimivat terveysasemat. Yksityinen ja 3. sektori ovat tukemassa terveydenhoitotehtävää nykyisen lainsäädännön ja toimintatapojen pohjalta, mm. palvelusetelien myötä.

​

Uudistuksen lähtökohtana on, että perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito integroidaan yhdeksi toimijaksi (sairaanhoitopiirit) jonka hallinnoinnista vastaavat nykyiset sairaanhoitopiirit. Kuntien terveyskeskukset siirtyvät sairaanhoitopiirien yhteyteen. Painopiste erikoissairaanhoidon (esh) ja perusterveydenhuollon (pth) osalta on vahvistaa perusterveydenhoitoa, mm. esh:n huomattavasti vahvemmalla konsultaatiolla pth:n suuntaan päinvastoin kuin nyt pth turvautuu esh:lle lähetettäviin lähetteisiin ja joka heijastuu välittömästi kuntien kustannuksiin.  

​

Jatkossa ei siis puhuta enää erikseen erikoissairaanhoidosta ja perusterveydenhoidosta vaan yleisesti terveydenhoidosta. Sosisaalitoimi tulee jättää lähelle kansalaisia, kuntalaisia kuntiin ns. subsidiariteetti, eli EU-läheisyysperiaatteenkin mukaan.

Sote-uudistus on shp-piirimallilla toteutettavissa vuodessa ja demokraattinen aspekti voidaan toteuttaa sairaanhoitopiirin valtuustojen valitsemisen osalta seuraavien kuntavaalien yhteydessä johon mennessä yksityiskohdat on sh-piireissä hiottu ja joita on jo nyt valtaosin menneen selvitystyön osalta kosolti olemassa. 

​

Malli ei sisällä perustuslaillisia ongelmia ja esteitä. 

​

Shp:n piirimallin osalta tulee varmistaa myös, että mallissa palvelualueille (vrt. nyk. seutukunnat) tulee varmistaa kiintiöt shp-valtuustoon jotta maakuntakeskuskaupungit eivät tyhjennä ns. maakunnan reuna-alueita myöskään sote-palveluiden osalta joka vaara on ilmeinen. Luontainen keskittymiskehitys tekee sitä tehtävää jo omalta osaltaan eikä sote-uudistuksen liene tule olla keskittymiskehityksen vauhdittaja subsidiariteettiperiaatteenkaan näkökulmasta. Sote-uudistuksessa ihminen tulee olla keskiössä ja malli tälle ajatukselle alisteinen.